Arch Enemy, 'War Eternal' – Albumiarvostelu

Heidän lähes kahden vuosikymmenen olemassaolonsa aikana Perivihollinen ovat nousseet tasaisesti menestyksen tikkaat myymällä yhä enemmän albumeja ja houkuttelemalla lisää faneja pääkiertueisiinsa ja festivaaliesiintymistään.

Koko bändillä oli ilmeisesti paljon tekemistä sen kanssa, mutta karismaattinen keulakuvanainen Angela Gossow oli ollut olennainen syy yhtyeen nousuun siitä lähtien, kun hän liittyi Arch Enemyyn vuonna 2000.

Näin ollen se tuli monille suurena yllätyksenä, kun Gossow erosi bändistä aiemmin tänä vuonna. Heillä oli jo uusin albumi 'War Eternal' tölkissä, kun hänen eroamisestaan ​​ilmoitettiin, ja laulun äänitti uusi keulakkonainen Alissa White-Gluz (The Agonist). Gossow jatkaa yhtyeen managerina.

Arch Enemy edustaa melodista death metal -genreä, ja sama koskee myös War Eternalia. Melodiat ovat tarttuvampia kuin koskaan, ja laulu antaa äärimmäisyyden. Kaava toimi Gossow'n kanssa ja se toimii White-Gluzin kanssa.

Hän tuntee läsnäolonsa välittömästi kappaleessa 'Never Forgive, Never Forget'. Se on yksi albumin aggressiivisimmista kappaleista, joka sisältää sekä laukkaavia riffejä että synkkiä keskitempoisia osia sekä rumpali Daniel Erlandssonin räjähdysbiittiä. Se on erittäin tehokas avaaja.

White-Gluz ei ole ainoa tulokas. Kitaristi Nick Cordle (Arsis) liittyi yhtyeeseen Christopher Amottin eron jälkeen vuonna 2012, ja tämä on hänen ensimmäinen albuminsa bändin kanssa. Cordle ja kirvesmies Michael Amott tarjoavat loistavan suorituskyvyn kautta linjan, ammentaakseen pohjattomalta näyttävän tarttuvia ja mieleenpainuvia riffejä ja esittäen useita kuplivia sooloja.

Arch Enemy nostaa tunnelmaa tällä albumilla. Mukana on klassisen sävyinen intro ja hillitty instrumentaali 'Graveyard of Dreams'. Ne ovat suorastaan ​​elokuvallisia joissakin 'Time is Black'- ja 'Avalanche'-osissa. Albumi päättyy toiseen instrumentaaliin, tuomioon 'Not Long for This World'. '

Vaikka 'War Eternalissa' on todella ikimuistoisia kappaleita, kuten 'You Will Know My Name' ja 'On and On', on joitain, jotka eivät aivan vastaa erottuvia leikkauksia. Tuotanto antaa albumille valtavan soundin, mutta myös kiillottaa hieman äärimmäisyyttä ja on paikoissa liian liukas.

Jos olet kuullut White-Gluzin ennenkin, tiedät, että hänellä on voimakas putkisto ja death metalin murinan lisäksi myös erinomainen lauluääni. 'War Eternal' -kappaleessa hän pysyy murinassa, mutta silloin tällöin lisää niihin ripaus melodiaa. Heillä on se luoti aseessaan, jos he joskus tarvitsevat sitä tulevaisuudessa, mutta Arch Enemyn musiikki on jo niin melodista, että laulaminen sen päällä saattaa olla ylivoimaista.

Laulajan vaihtaminen voi olla bändille pakko- tai taukoliike, ja vaikka Gossow'n läsnäolo jää kaipaamaan, White-Gluz on sen arvoinen korvaaja. 'War Eternal' on sekä jatkoa Arch Enemyn vuosien varrella rakentamalle perinnölle ja tyylille että uusi alku, joka vakuuttaa faneille, ettei bändin menestys osoita laantumisen merkkejä lähiaikoina.